Maailman parhaat tussit

Tämä ei ole kaupallinen yhteistyöpostaus. En ole siis saanut mitään siitä hyvästä että mainostan näitä tusseja, ellei niitä huvittuneita hymyjä lasketa, jotka sain kun marssin kalliolaiseen tussi- ja maalikauppaan julistamaan että olen rakastunut. Tusseihin. 

Maybe she's born with it?

Olen tuttavapiirini virallinen käsityöihminen. Usein kun joku kavereistani siivoaa kaappejaan ja päättää luopua käsityötarvikkeistaan, ne päätyvät roskiksen sijaan minulle. Ystävältäni Ainolta saamastani pussukasta löytyi myös tämä Jamaikalta tuotu puinen naamio, jota päätin ehostaa hieman.

En muista oliko työn alkuperäinen tarkoitus kritisoida länsimaista kauneusihannetta, mutta ei kai tässä muutakaan voi. Meikkivoidetta, poskipunaa, vähän luomiväriä, huulikiiltoa ja ta-daa. 

Peppi Pitkätossu -äitiys ja sen varjopuolet

En fanita sääntöjä, en yhtään. En tykkää auktoriteeteista enkä komentelusta, en edes silloin kun yritän komentaa itse itseäni. On ilmiselvää että kärsin tästä ominaisuudestani jatkuvasti, enkä suosittele sitä kenellekään, mutta joskus siitä on hyötyäkin.

Ihmeellinen Lemon Drop -chili.

Kun googlaa ohjeita chilin kasvatukseen, heti ensimmäisissä tuloksissa kerrotaan sen olevan tosi helppoa. Kun aiheeseen syventyy tarkemmin, saattaa huomata ettei se ehkä niin helppoa olekaan. Teksteissä vilisee termejä kuten kookoskuitu, erikoismulta, valaiseminen, lannoitteet, idätyslämpötila, ilmanvaihto, desinfioiminen ja kukkien nyppiminen. Onneksi ehdin kokeilla kasvatusta käytännössä ennen ohjeiden lukemista, ja tiedän nyt kuinka paljon jaksan tämän harrastuksen parissa hifistellä.

Acoustic Tuesday – Akustista livemusaa joka toinen tiistai, kuten myös tänään

Tähän väliin pieni puhelinkuvapostaus, koska en millään kehdannut heilua keikalla ison kameran kanssa.

Puolisoni isännöi yhdessä äänimies-Epun kanssa akustista klubia mbarissa, Helsingin sydämessä. Akustisessa tiistaissa esiintyy noin joka toinen tiistai (talvisin kerran kuussa, tässä kuussa kolmesti) erilaisia kokoonpanoja akustisella painotuksella. Esiintyjät eivät edusta mitään tiettyä genreä, mutta itse olen bongannut bändejä ja artisteja ainakin pop-, folk- ja indieosastolta.

Valkoista mustalla, osa 2 + uusi blogilöytö

Sinikan päiväkirjasta vuonna 1943, osa 1

Löysin tämän päiväkirjan roskalavalta viime syksynä. Se on aloitettu vuonna 1943. En tiedä minkä ikäinen kirjoittaja on tässä, mutta myöhemmässä, vuoden 1947 päiväkirjan ystäväkirjaosiossa puhutaan haaveillen ylioppilaaksi pääsystä. Vuonna 1943 Sinikka on ollut siis korkeintaan 14-vuotias. Kirjoitustyylin perusteella veikkaisin häntä nuoremmaksi, mutta asia selviää varmaan vasta sitten, kun tutustumme häneen paremmin. Olen vain selaillut kirjaa, joten samalla kun kirjoitan näitä teille, pääsen itse kurkistamaan Sinikan elämään ensimmäistä kertaa.

FUN BALL, kesän paras seurapeli aikuisille

En tiedä kumpi on paheksuttavampaa. Se, että Fun Ball on seurapeli, jossa riehaannutaan ilmaisesta alkoholista, vai se, että idea on muokattu amerikkalaisen, kristillisen nuortenleirin tutustumisleikistä, jossa alkoholin tilalla oli palkintona karkkia (thank god). No, maassa maan tavalla, eikö niin, ja pelin voi tietenkin muuttaa takaisin lasten peliksi, jos se tuntuu sopivammalta.

Tällä pelillä ei ollut nimeä, mutta nimesimme sen kaveriporukalla Fun Balliksi, joka kuvaa sitä täydellisen hyvin.

Skumppananas, lempihedelmäni

Skumppananas on loistava lahja tai mökkituliainen, joka sopii niin lapsille, aikuisille, absolutisteille kuin laihduttajillekin. Onhan se terveellinen hedelmä.

Ei sentään. Tämä ohje on k-18, joten jos olet alaikäinen, älä jatka lukemista :)

40-luvun tyttöjen ystäväkirjasta, osa 4

Osa 1, Osa 2, Osa 3

Tässä 40-luvun tyttöjen kuulumisia ystäväkirjamuodossa vielä viimeisen kerran. Seuraavaan 40-lukupostaukseen saan vihdoinkin aloittaa Mustapekka-nimisen kirjan, joka on kirjoittajansa ensimmäinen päiväkirja.

Sitä ennen esittelen vielä Hertan ja Raijan. 

Puutarhapenkki kaatopaikkalaudasta, osa 2

Lupasin kuvia kavereiden pihalle rakentamastani puutarhapenkistä. Sain sen kasaan vappuaattona, juuri kun vieraat olivat saapumaisillaan, ja viralliset valmistumiskuvat jäivät yllättäen ottamatta.

Viime viikolla ehdin vihdoin käydä viimeistelemässä penkin ja ottaa muitakin kuin kännykkäkuvia.

Parvekepuutarhan ensikuulumiset

Kuvat ovat viikon takaiset. Parvekepuutarhan kasvit on vihdoinkin siirretty ulos, ja ruukut järjestelty jonkunlaiseen järjestykseen. En ole "puutarhaan" jostain syystä yhtään tyytyväinen, ja tarvitsen apua, mutta siitä tuonnempana.

Ensin esittelen puutarhan eri kulmat ja sen asukit.

Terveisiä Nolonnotkosta!

Nämä terveiset tulevat valitettavasti kellarityöhuoneeni hämärästä ja viileästä. Valitettavaa se on siksi, että viime viikonloppuna juhlistimme kesän alkamista perinteisellä mökkiviikonlopulla, ja nämä kesän ensimmäiset arkipäivät olen lähinnä kaivannut sinne takaisin.

40-luvun tyttöjen ystäväkirjasta, osa 3

Nyt kun on liian kuuma tehdä mitään muuta, on sopiva hetki kurkistaa jälleen roskalavalta löytyneen päiväkirjan kansien väliin. Vuonna 1948 kirjoitetusta ystäväkirjasta esittelen tänään ihanan Lailan.

Osa 1, Osa 2

Valkoista mustalla

Minulla on tapana ostaa erilaisia lehtiöitä, ja täyttää niistä sitten korkeintaan kolmasosa. Ostan uusia vihkosia aina kun tarvitsen elämääni uuden alun tuntua, tai jos aloitan uuden työprojektin. Se on vähän huono tapa, mutta tällä kertaa se palkitsi. Mustan luonnoslehtiön hankkimista ei ole tarvinnut katua hetkeäkään.

11 asiaa minusta & 11 lempikuvaani

Pingurun täyttää tänään vuoden! 

Huomasin jo vähän aikaa sitten, että vaikka olen kirjoittanut monta juttua, en ole kertonut itsestäni oikeastaan mitään. On siis juuri sopiva hetki osallistua 11 asiaa minusta -blogihaasteeseen.

Minut haastoivat mukaan Kerällään ja levällään, Tänään on kaunis päivä ja unelmien vuokrakämppä. Kiitos!

Teen roskista käyttöesineitä myös työkodissani, Made in Kalliossa

Muutin kolmisen kuukautta sitten uudelle työhuoneelle, ihanaan Made in Kallioon Vaasankadulle. Työpisteelläni kellarissa teen copywriterin töitä sen verran kun hengissä pysyminen vaatii, ja lopun aikaa taiteilen omiani. 

Pari viikkoa sitten järjestimme siivouspäivän ja puunasimme siistiksi kahvilan sekä yhteiset tilat. Nurkkia putsatessani törmäsin (omasta mielestäni) tosi hienoon A-telineeseen. Kun ihmettelin miksei se ole kadulla ohikulkijoiden ilona, kuulin että se on itse asiassa menossa roskiin. Telineen liimaukset olivat irronneet ja liitutaulupinta kulunut käyttökelvottomaksi, mutta minun mielestäni siinä oli vielä paljon elämää jäljellä. Arvaatte varmaan mitä kävi. Roudasin telineen kellariin, hoivasin sen kuntoon ja koristelin lopuksi tekosammaleella :)

Mitä tehdä vaatteille, jotka eivät kelpaa edes kierrätykseen? Leikkaa ne matonkuteiksi!

Viime viikonloppuna kävimme Ipun kanssa läpi vaatekaappiemme sisällön, ja lajittelimme ylimääräiset vietäväksi vintille, kirpputorille tai kierrätyskeskukseen. Se olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten, ja molemmille oli kertynyt vaikka mitä turhaa. Ne trikoovaatteet, jotka eivät olleet tarpeeksi hyväkuntoisia edes kirppikselle, vaadin saada varastoida matonkudemateriaaliksi. Aion jossain vaiheessa tehdä matonkuteista päällisen riipputuolin pehmusteelle, ja siihen vanhat vaatteemme sopivat täydellisesti. 

Tai no sopivat tai eivät, niistä sen kuitenkin teen. Käydessäni omistamiani vaatteita läpi, tajusin miten paljon olen taas tullut ostaneeksi huonolaatuisia ja epäeettisiä trikoorättejä, vaikken oikeastaan edes haluaisi. Siitä tuli sen verran huono omatunto, että päätin käyttää hyödyksi joka ikisen kangaspalan, joka ei kenellekään muulle kelpaa.

Puutarhapenkki kaatopaikkalaudasta, osa 1.

Muistatte varmaan kasvatuslaatikot, jotka rakensimme kavereiden omakotitalon pihalla? Samana päivänä, juuri kun olimme saaneet laatikot valmiiksi, huomasin pihan nurkassa paksun lankun. Se oli kuulemma odottamassa kyytiä kaatopaikalle ja suoraan sanoen näyttikin siltä.

Olin muutamaa päivää aikaisemmin pelastanut roskalavalta läjän lähes samanlaisia, paksuja lautoja. Tarkoitukseni oli rakentaa niistä penkki parvekkeellemme. Iso, madonsyömä lankku oli kuitenkin niin houkutteleva, että sormeni syyhysivät halusta päästä tekemään siitä jotain.

Lime-minttu-basilika-juustokakku American Beauty -koristelulla.

Tämän kakun makumaailma muistuttaa vähän mojitoa. Limen ja mintun kanssa käytetty basilika antaa perusmakuun raikkaan ja erikoisen vivahteen, mutta kakku maistuu silti sekä aikuisille että lapsille. Koristelutkin onnistuivat, enkä voi siis väittää kakkua rumaksi, vaikka melkein haluaisin. Opin nimittäin yhden asian.