Sunnuntaina järjestettiin Ravintolapäivä, jota odotin tälläkin kerralla kuola valuen. Edellisenä Ravintolapäivänä emme lähteneet kauaksi kotoa, koska viereiseen puistoon lähes parvekkeemme alle oli pystytetty portugalilainen kahvila. Tarjolla oli monenlaisia makeita herkkuja, joita maistellessa kävimme naapureiden ja tuttujen kanssa läpi lähiseudun tapahtumia. Kahvi maksoi oman mukin tuojille vain 50 senttiä, joten tarkastettuamme ensin kiikareilla jonotilanteen, olimme paikalla ensimmäisten joukossa.
Viime vuoden elokuussa valinta osui kotikulmien sijaan kiinalaiseen pop up -ravintolaan, jonka herkulliset seesaminuudelit ja dumplingsit tarjoiltiin pohjois-tapiolalaisen kerrostalon rappukäytävästä käsin. Sateisen sään vuoksi jouduimme syömään aterian rappukäytävän ovella, pienen katoksen alla, mutta mielestäni Ravintolapäivän hienous löytyy juuri tällaisista kokemuksista. Ja kun ruokakin oli uskomattoman hyvää, kuluivat seuraavat päivät kiinalaisia reseptejä googlaillen.
