Terveisiä Nolonnotkosta!

Nämä terveiset tulevat valitettavasti kellarityöhuoneeni hämärästä ja viileästä. Valitettavaa se on siksi, että viime viikonloppuna juhlistimme kesän alkamista perinteisellä mökkiviikonlopulla, ja nämä kesän ensimmäiset arkipäivät olen lähinnä kaivannut sinne takaisin.

En ole aina ollut mökki-ihminen. Teini-iän pakkolandejen jälkeen oli parasta viettää kesät kaupungissa, mutta kolmenkympin ylityksen jälkeen olen hiljalleen alkanut ymmärtää, miksi mökki on tärkeä asia olla olemassa. Siellä sielu lepää, ja muita suomalaisia kansanviisauksia...

Mökin nimi juontaa juurensa niihin aikoihin kun äitini puoleisen suvun nimi oli vielä Nolo. Kaikki elossa olevat sukulaiseni ovat ymmärrettävästi ottaneet käyttöön jonkun muun nimen, mutta Nolonnotkossa menneiden aikojen nolouden voi vielä tuntea. 

 

Seuraavaksi luvassa parvekepuutarhan kuulumisia, kunhan ensin pääsen yli siitä ettei se ole vehreä eikä mökillä.