Peppi Pitkätossu -äitiys ja sen varjopuolet

En fanita sääntöjä, en yhtään. En tykkää auktoriteeteista enkä komentelusta, en edes silloin kun yritän komentaa itse itseäni. On ilmiselvää että kärsin tästä ominaisuudestani jatkuvasti, enkä suosittele sitä kenellekään, mutta joskus siitä on hyötyäkin.

Lihaton lokakuu?

Syysflunssa iskee tietenkin juuri sellaisena ajankohtana, kun työn alla on enemmän juttuja kuin terveenäkään ehtisi tehdä. Ostan siis vähän aikaa postaamalla tänne niin sanotun täytepostauksen vuosi sitten tekemästäni siilin peitosta (tai projektista, josta oli tarkoitus tulla siilille peitto).

Lastenaskarteluviikko – Sanakortit

Lapseni haluaa oppia lukemaan. Olen lukenut monen monta iltasatua pitäen kädessäni pientä pulleaa etusormea, kuljettaen sitä pitkin tekstirivejä. Niin ihanaa kuin se onkin, se on myös hieman vaivalloista, enkä jaksaisi "opettaa lukemaan" ainakaan joka ilta.

Viime keväänä törmäsin kirpputorilla Doman Glennin kirjaan Miten opetat pienen lapsesi lukemaan. Se kertoo työryhmästä, joka tutki aivovauriolasten kuntoutusta ja havaitsi, että monet heistä oppivat erilaisten menetelmien avulla lukemaan paljon aiemmin kuin terveet lapset keskimäärin. Pian työryhmä oppi, että myös terveet lapset voivat oppia lukemaan nuorempina kuin ennen on ajateltu. Tutkimukset kertovat että lapsen kielellinen oppimiskyky on parhaimmillaan alle 7-vuotiaana, ja Glennin mukaan lukutaidon oppiminen on alle kouluikäisenä helpompaa kuin koskaan sen jälkeen.

Lastenaskarteluviikko - itse maalattu t-paita

Lasten luovuus on ihana asia. Se kukoistaa, rönsyilee ja kasvaa mielettömiin mittoihin, ellei sitä tukahduteta säännöillä ja rajoituksilla. Meillä lapsen luovuuden esteenä ovat useimmiten perheen aikuisten pikkumaiset käsitykset siitä, millaista elämän tulisi olla. Jos lapsi on sitä mieltä että sohvaan piirtäminen olisi tosi jees, mutta sekä minä että puolisoni pidämme siitä enemmän yksivärisenä, turvaudumme demokratiaan. Kaksi vastaan yksi eli sohvaan ei piirretä. Piste.

Lastenaskarteluviikko - Taikataikinasta ruokia leikkikeittiöön

Tiedättehän sen tunteen, kun on puunannut koko keittiön puhtaaksi ja ohessa leipaissut pellillisen pullaa. Pullien jäähtymistä odotellessa ehtii hyvin keittää kupillisen tuoretta kahvia ja istua alas nauttimaan ahkeruutensa hedelmistä.

Jos tiedätte, olkaa kilttejä ja kertokaa miten ihanaa se on. Meidän keittiömme on nimittäin lähestulkoon aina kuin pommin jäljiltä. Äskettäin pääsin kuitenkin aika lähelle yllä kuvailtua fiilistä. Olimme Lupiinin kanssa askarrelleet leivonnaisia leikkikeittöön, ja blogikuvausta varten se piti tietenkin siivota. 

Lastenaskarteluviikko - Synttäreitä ja silkkipaperiaskartelua

Heissan blogi ja sen lukijat, pitkästä aikaa. Viime postauksen jälkeen meillä on vietetty Lupiinin synttäreitä, taisteltu hiipivää syysväsymystä vastaan ja harjoitettu tahdonvoimaa vaikeiden asioiden edistämisen parissa.

Sain pari viikkoa sitten käsiini materiaaleja, joista inspiroituneena aloitin erittäin kunnianhimoisen projektin. Kuvittelin että tekisin vain muutaman sapluunan, tuputtelisin kivoja kuvioita kankaaseen, ottaisin kuvat ja julkaisisin ne ohjeiden kera. Uuden tekniikan opettelu ei kuitenkaan ollut pelkästään helppoa ja kivaa, ja huomasin taas kerran, että kun helppo ja kiva otetaan pois, menen täysin lukkoon. Kun aivot askartelevat ongelmien parissa, kaikki muukin tekeminen tuntuu nihkeältä ja vaikealta.