5.6.2014

Parvekepuutarhan ensikuulumiset


Kuvat ovat viikon takaiset. Parvekepuutarhan kasvit on vihdoinkin siirretty ulos, ja ruukut järjestelty jonkunlaiseen järjestykseen. En ole "puutarhaan" jostain syystä yhtään tyytyväinen, ja tarvitsen apua, mutta siitä tuonnempana.

Ensin esittelen puutarhan eri kulmat ja sen asukit.



Takaseinällä kasvatuslaatikot kierrätyspuusta ja etualalla roskalavasta tehty penkki. Pyykkitelineestä roikkuvan kaman määrä voisi olla pienempikin, mutta rakastan riippuvia asioita (muualla kuin rintakehässäni) ja innostuin vähän liikaa.


Syviin kasvatuslaatikoihin istutimme humalaa. Se ei oikeastaan ole parvekekasvi, mutta halusimme silti kokeilla, pärjäisikö se syvissä ruukuissa. Kun taimet kasvavat, virittelemme niille vielä narut, joita pitkin ne pääsevät kiipeämään.


Amppeleissa kasvavat persiljantaimet, hitaasti mutta varmasti. Lyhdyissä voi loppukesän pimeinä iltoina polttaa tuikkuja (plus ne näyttivät näteiltä ja ne voi ripustaa).


Lemon Drop -chili on ainoa kasvi, joka selvisi hengissä parveketta viime kesänä vaivanneista ötököistä ja kasvitaudeista. Kirvapeitteestä huolimatta se tuotti melkein 150 chiliä. Sisälle siirrettäessä se pudotti melkein kaikki lehtensä, mutta talvehti sen jälkeen tyytyväisenä.

Kuten myös kirvat. Suihkuttelimme, myrkytimme ja kirosimme niitä läpi talven, mutta mikään ei auttanut. Kun sinnikäs, ötököiden peittämä kasvi puhkesi kukkaan muutama viikko sitten, päätimme yrittää vielä kerran ennen kuin heittäisimme koko puskan roskikseen.

Katkoimme suurimman osan jo kukkimaan ryhtyneistä oksista ja pesimme loput oksat ja juuret mäntysuovan ja veden sekoituksella. Sen jälkeen istutimme kasvin uuteen ruukkuun ja veimme sen karanteeniin makuuhuoneen ikkunalle. Kun vihreitä vihollisiamme ei reilun viikonkaan päästä näkynyt, uskalsimme huokaista helpotuksesta ja siirsimme chilin vanhalle paikalleen auringonpaisteeseen.


Uusia lehtiä ei vielä näy, mutta koko varsi on täynnä jänniä pullistumia, joista paljastuu varmaan jotain tosi jännää hetkenä minä hyvänsä. Kunhan ei kirvoja. 


Puukiulussa kasvaa kurpitsa, tällä kertaa vain yksi. Edellisen vuoden kurpitsat olivat mahtavan näköisiä varsinkin valokuvissa, mutta istutimme ne liian ahtaasti ja ne kuolivat lopulta härmään, joka on ilmeisesti jonkinlainen sienitauti.


Puukiulun vieressä kasvaa ainoa ostokasvimme tänä vuonna, puksipuu. Sekin on oikeastaan ulkokasvi, mutta se oli ihana ja tarjouksessa ja alkukesästä parvekkelle tarvitaan jotain vihreää.


Penkin toiseen päätyyn sijoitimme pari kirsikkatomaattia, joiden taimet sain puutarhahurahtaneelta kaveriltani. Kiitos Riikan huolellisen esikasvattelun, ne sopeutuivat uuteen perheeseensä hyvin ja kasvavat uskomattomalla vauhdilla. Jatkossa ne kaipaavat vielä kunnon kepit tuekseen.


Toisesta päätyseinästä näkee hyvin, miten ihanan kuluneessa (surkeassa) kunnossa parveke on. Sitä voi myös ajatella asunnon välimerellisenä siipenä, jolloin se vaikuttaa heti paljon hienommalta.

Nurkka on koko parvekkeen pimein, ja valitsemistamme kasveista ruusu- ja salkopavut pärjäävät siinä parhaiten. Ne osaavat kiivetä valoa ja köynnösristikkoa kohti, ja autamme niitä vielä vähän narulla. 


papuvauva


kurkistus vapauteen


Tässä tämänvuotinen parvekeluonnos. Parvekkeella on tunnelmallista ja ihanaa, mutta jostain syystä en ole ihan tyytyväinen siihen miltä se näyttää. Tärkeintä on tietenkin että kasvit kasvavat, voivat hyvin ja tuottavat satoa, mutta kaikki näyttää mielestäni tosi tunkkaiselta. Samanväristä puuta on liikaa ja kaikki on nuhruista, huonolla tavalla kierrätetyn näköistä. Haluaisin maalata jotain, ehkä kuvassa näkyvän pikkutuolin, mutta en millään keksi minkä väriseksi.

Apua, ehdottakaa jotain. Maalaisinko tuolin vai ehkä jonkun punotuista ruukuista? Muita ideoita?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...