Ruma huivi

Mitäpä sitä kiertelemään. Tämä tuubihuivi ei ole kaunis, ihan jees tai edes vähän sinnepäin, vaan ruma ja huonosti tehty. Se on kuitenkin valmis ja päätelty, mikä vastaa omalla asteikollani kiitettävää suoritusta. 

Minulla on tapana aloittaa silloin tällöin (= jatkuvasti) uusia projekteja ja joskus (= lähes aina) ne jäävät kesken kun alkuinnostus haihtuu. Tätä neuloessani tajusin jo puolessa välissä ettei olisi kannattanut edes aloittaa, mutta jatkoin sinnikkäästi loppuun asti.

Lanka on ihanaa Cool Flammea, jota ostin viime keväänä lankamaailman alesta. Raahasin sitä kotiin ensin tarpeeksi isoa villapaitaa varten, ja sitten vielä muutaman ekstrakerän, koska arvelin että voisin haluta villapaidan lisäksi pipon tai lapaset. Jos saan aikaiseksi purkaa keskenjääneen paidantekeleen, kuka tietää mitä langoista vielä syntyy.

En tajua mikä meni vikaan. Tai tajuan kyllä, mutta en ymmärrä miten ihmeessä onnistuin? Valitsin vääränkokoiset puikot ja loin väärän määrän silmukoita. Tein vääränkokoisia raitoja väärillä väreillä. Poimin reunan silmukat jollain täysin väärällä logiikalla ja tuloksena oli täydellinen sekasotku.

Se näyttää ihan kivalta kun se on aseteltu ikkunalaudalle muka huolimattomasti, mutta muuta positiivista siitä on hankala keksiä.

Kuvaaminenkaan ei huivin valmistumispäivänä onnistunut. Suurin osa otoksista on epätarkkoja ja lopuissa pidän huivin reunasta kiinni vasemman käden keskisormella. Se näyttää kuvassa siltä kuin näyttäisin peilille keskisormea. Tämä kuva oli ainoa julkaisukelpoinen.

Tässä vielä viimeinen todiste siitä että aina ei kaikki vaan suju. Palkinnoksi siitä, että sain tämän hirvityksen valmiiksi, vaihdoin pienempiin puikkoihin ja neuloin pipon sekä ipanalle että itselleni. Niistä tuli ihan nättejä. 

Tämä ihana, uniikki huivi roikkuu edelleen henkarissa ikkunani edessä ja on niin sanotusti 'up for grabs'. Eli jos joku tämän haluaa, lähetän sen omalla kustannuksellani vaikka maailman toiselle puolelle. Sano vaan hep ja anna sähköpostiosoitteesi.