3.9.2013

Puuvaha + puupinnat = match made in heaven


Ihana työpöytä rannalla tarvitsi seurakseen tietenkin myös työtuolin. Löysin kesämökin vajasta kuluneen pinnatuolin, ja käsittelin sen konjakinsävyisellä Osmo Color -puuvahalla. Tuoli oli sen verran kulunut, että parhaan tuloksen aikaansaamiseksi olisi kannattanut valita peittävämpi sävy, mutta vajan valikoimista sattui löytymään juuri konjakinsävyistä.

Halusin esitellä vahausprosessin blogissani sen vuoksi, että vahattu puu on mielestäni yksinkertaisesti ihana. Sen samettinen pinta on tuhat kertaa kauniimpi ja mukavamman tuntuinen kuin lakattu tai maalattu ja puusävyjen lisäksi sitä saa peittävissä väreissä. Valitsen vahan pintakäsittelyaineeksi aina kun se on mahdollista tai järkevää.



Tällainen oli tuoli ennen. Jos joku tätä lukeva tunnistaa sen kuuluisan suunnittelijan teokseksi, en halua tietää siitä mitään. Käsittelyssä ei nimittäin otettu huomioon minkäänlaisia entisöintinäkökulmia tai tyyliseikkoja. Ainoastaan pyllyä vasten tulevan pinnan mukavuus otettiin huomioon.




Onnekseni joku muu oli jo ehtinyt pilata tämän mahdollisesti tuhansien eurojen arvoisen istuimen ennen minua. Lateksimaalaaja ja välinpitämätön lintu tunnistettiin heti, mutta istuinosan kulumajäljistä on vastuussa koko suku, ja syyllistä on näin ollen hankala selvittää.




Kun ryhdyin hiomispuuhiin, huomasin että sitäkin oli joku muu jo aloittanut, koska selkänojan poikkipuu oli hiottu puhtaaksi lakasta. Hiominen on todennäköisesti tehty useita vuosia sitten, koska puu on ehtinyt likaantua ja kulua sen jälkeen uudelleen.

Kahdesta tarjolla olevasta vaihtoehdosta valitsin hiekkapaperiksi karkeuden 150, istahdin pihalle kahvikupin kanssa, ja hioin tuolin kevyesti läpikotaisin. Vahausta varten pinnasta oli saatava kaikki lakka pois, mutta istuinosan viilu ei olisi kestänyt liian kovaa käsittelyä tai esimerkiksi koneellista hiomista. Suurpiirteinen vähän sinnepäin -tyylini sopi tähän projektiin taas vallan mainiosti.




Hiomisen jälkeen pyyhin puupölyn pois nihkeällä rätillä, annoin tuolin kuivahtaa, ja vahasin sen sitten kolmeen kertaan. Annoin vahan kuivua useita tunteja kerrosten välillä.

Puun pintakäsittely vahalla on todella helppoa. Ainoa mokaamisen mahdollisuus piilee vahakerroksen paksuudessa. Liian paksu kerros muuttuu kuivuessa tahmeaksi ja paakkuiseksi, eikä jälki ole kaunis. Teen itse aina niin, että levitän vahan siveltimellä, odotan kymmenisen minuuttia, ja pyyhin imeytymättömän vahan pois nukkaamattomalla kankaalla. Samaa rättiä voi käyttää useita kertoja, ja viimeiset vahakerrokset on kätevä levittää pelkällä vahaisella rätillä.

Pellavaöljypohjaisilla tuotteilla, joita tämä vahakin on, on ikävä taipumus syttyä palamaan itsekseen jos ne joutuvat puristuksiin. Vahaiset rätit ja välineet kannattaa siis heittää pois vain huolellisesti kasteltuina.

Vaha kestää käyttöä, pyyhkimistä ja kolhuja yhtä hyvin kuin lakka, mutta siinä missä lakkapintaa ei voi korjailla paikallisesti, vahaa voi levittää myös pienelle alueelle, sekä vanhan pinnan päälle.

Kaupallisista puuvahoista lempparini on tässäkin käytetty Osmo Color. Se on tietääkseni myös myrkytöntä. Tein noin kymmenen vuotta sitten sarjan lasten leikkipalikoita, ja otin silloin yhteyttä valmistajaan. Sieltä vastattiin että kaikki sarjan vahat ovat myrkyttömiä ja sopivat esimerkiksi lelujen pintakäsittelyyn, samoin kuin työtasoihin ja ruokapöytiin. 

Jos minulla olisi oma verstas, vahaisin varmaankin kaikki kotoani löytyvät puupinnat vuoden välein. Muiden perheenjäsenten onneksi pintakäsittelymahdollisuuteni kaupungissa ovat hyvin rajalliset, ja mökilläkin tulee harrastettua enemmän loikoilua kuin puuseppäilyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...