20.9.2013

Pipotehdas ja värikaudet feat. Nätti Huivi


Saako nyt jo sanoa, että syksy on saapunut? Muotiblogeissa kääriydytään neuleisiin ja sisustusblogeissa torkkupeittoihin. Käsityöblogeissa ei ehkä kääriydytä mihinkään, mutta puikot ja langat on kaivettu kaapeista tuikkujen seuraksi. Niin myös täällä.

En tiedä mistä se johtuu, mutta kesällä neulominen ei tunnu ollenkaan hyvältä. Eikä virkkaus, vaikka pastellinvärisen puuvillalangan virkkaaminen kuulostaa ajatuksena mukavan kesäiseltä.





Aikaisemmin monet projekteistani jäivät kesken, kun en neulehimoissani ymmärtänyt mitä neulomiselta oikein haluan. Tänä syksynä suoritin vähän itsetutkiskelua ja tulin siihen tulokseen, että minua kiinnostaa neulomisessa noin kaksi asiaa. 

1. Haluan neuloa samalla kun katson sarjoja tai dokumentteja, joten työn on oltava helppo.

2. Minulla on kaksivuotiaan kärsivällisyys, joten työn pitää valmistua nopeasti.




Itsetutkiskelu onnistui yli odotusten ja päädyin neulomaan pipoja. Hurjasti pipoja. Tähän mennessä niitä on valmistunut reilut kymmenen, eri väreissä ja malleissa. Näihin menee kerralla niin vähän lankaa, että tänä syksynä ei tarvitse ehkä ostaa uusia ollenkaan. Ja ensi syksynä sitten... Voin kerrankin ostaa kassikaupalla lankaa tuntematta syyllisyyttä käyttämättömistä keristä!

Pipot toimivat myös hyvänä vaihdon välineenä jos tarvitsee palveluksia tutuilta tai ystäviltä. On paljon mukavampi pyytää kun voi tarjota vastalahjaksi toiveiden mukaisen pipon ja toimittaa sen muutamassa päivässä.




Tämä harmaa tekele on suosikkimallini tälle neulekaudelle. Näitä aion tehdä itselleni, lapselleni, tyttökavereilleni ja tilaustöinä, niin kauan kuin käsivoimia riittää.

Yksi olennainen asia itsetutkiskelun polulta meinasi unohtua, nimittäin oikeankokoiset puikot. Oikeankokoiset siis suhteessa käsiini, ei neuleeseen. Olen tähän asti ajatellut että puikot valitaan langan ja työn mukaan, mutta kun poimin pari viikkoa sitten käteeni kutosen bambuiset pyöröpuikot, huomasin että tuntuma on isompiin tai pienempiin puikkoihin verrattuna ihan erilainen. Valitsen siis tällä hetkellä lankoja, jotka sopivat lempipuikoilleni ja neulon niillä kädet vispaten, onnellinen hymy huulillani.



Meillä ei harrasteta koriste-esineitä, tai siis minä en harrasta (lapsesta ja miehestä ei kai tarvitse edes keskustella). Tämä pöllöpatsas on kotonamme yksi niistä harvoista asioista, joiden tarkoitus on vain näyttää kivalta ja se on siksi minulle erityisen rakas. Pöllöllä ei aikaisemmin ollut nimeä, mutta kun puin sille kuvausta varten tämän punaisen pipon, oli yhdennäköisyys aivan selvä. Jaqueshan se siinä!




Tässä kuvassa "Jaquekselle"on puettu ruman huvin serkku, Nätti Huivi. Se on tehty samasta Cool Flamme -langasta, jota hamstrasin keväällä ihan liikaa, ja josta yritän edelleen päästä eroon. 

Olen aina suhtautunut väreihin intohimoisesti ja nauttinut erilaisista värikausista, joista viimeisin oli vihreä. Vihreä kausi kesti ennätyspitkään, varmaan viisi vuotta, mutta päätellen vauhdista jolla se on nyt menossa ohi, saan pitää kiirettä että pääsen vihreistä materiaaleista ajoissa eroon. 2000-luvun alussa minulla oli keltainen kausi, ja muistan miten keltainen ällötti lähes fyysisesti, kun innostus oli mennyt ohi.




Tässä vielä lähikuva nätistä huivista. Se on kyllä aika ihana, harmi että se on vihreä.

Mitä neuleprojekteja teillä on valmiina, kesken tai suunnitteilla? Onko muillakin voimakkaita värikausia? Jos on, niin mikä väri on intohimon kohteena nyt?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...