Kun sain Forest Magic Catcherin valmiiksi, otin siitä tietenkin heti kuvia. En vain tajunnut että ilman mitään tuttuja esineitä sen kokoa on vaikea hahmottaa ja ensimmäisissä kuvissa se näyttää paljon todellista pienemmältä. Onneksi ystäväni Ninnu, joka oli nähnyt työn livenä, osasi vinkata asiasta.
Kun muutimme Ipun kanssa yhteen, meidän ei tarvinnut hankkia mitään ylimääräistä. Jostain syystä kaikki huonekalumme sopivat täydellisesti yhteen. Ainoat muuton jälkeen ostetut asiat olkkarissa ovat toinen valkoinen karvamatto, lyyraviikuna ja sen iso ruukku. Levyhylly, pöydän virkaa toimittava suojeluvälinelaatikko ja nojatuoli tulivat Ipun kotoa. Sohva, matto, jättimäiset viherkasvit ja valaisimet taas mun ja Lupiinin kaksiosta.
En tiedä uskonko kohtaloon, enkä voi sanoa varmasti että ollaan Ipun kanssa tarkoitettu yhteen, vaikka siltä nyt tuntuukin. Meidän huonekalut on kuitenkin luvattu taivaassa toisilleen, siitä olen varma.
Tässä tämä nyt on oikeassa koossaan. Olen ihan järjettömän ylpeä siitä, että onnistuin toteuttamaan tämän idean, vaikken ollut varma osaisinko virkata tarpeeksi hyvin, enkä tiennyt miten tekonurmikko käyttäytyy kankaalla. Suurin ylpeydenaihe on tietenkin se, että sain ylipäätään jotain valmiiksi. Se on näissä projekteissa se haastavin asia, saada ideasta aikaan jotain konkreettista.
Käyttämäni materiaalit olivat musta matonkude, askartelukaupan tekonurmikko, rautalanka, muoviletku, ompelulanka ja puuliima.
Sain lehtiin luonnonmukaista muotoa virkkaamalla ne ilman ohjeita tai suunnitelmia, vähän sinne päin ja fiiliksen mukaan.
Olisin varmasti saanut aikaan epäsymmetrisen muodon myös noudattamalla jotain ohjetta. En jaksa koskaan keskittyä tarpeeksi niiden tulkitsemiseen, eikä lopputulos ole ikinä sellainen kuin oli tarkoitus.
Tämän catcherin voimaeläimenä on karhu. Tein näitä yhteensä kolme. Kahden muun voimaeläimet ovat poro ja kettu, ja otan niistäkin kuvia, kunhan olohuoneen kuvausten aiheuttama sotku on ensin raivattu pois.
Ympyrän tukena on muoviletkua ja rautalankaa. Yrittäessäni löytää parhaan tavan saada ympyrästä ohut, mutta hyvin muodossaan pysyvä, kokeilin vaikka mitä materiaaleja. En vieläkään ole löytänyt täydellistä tapaa, joten kokeilut jatkuvat edelleen.
Meidän kotiin tämä dream catcherin kaltainen sisustusesine ei jää. Viherkasvit ovat vallannneet paikan taloutemme hallitsevina koriste-esineinä, eikä pyydystimen kauneus tule niiden keskellä oikein esiin. Seinällä roikkuvat ukulele ja pikkukitara, sekä ikkunalaudan Jacques-pöllö taitavatkin olla olohuoneemme ainoat koriste-esineiksi laskettavat asiat.
En tiiä, onko tuolla jo joku uusi koti, mutta esim. meidän olo- tai makuuhuoneen sisustukseen se sopis oikein hyvin :D
VastaaPoista