Lastenaskarteluviikko - itse maalattu t-paita

Lasten luovuus on ihana asia. Se kukoistaa, rönsyilee ja kasvaa mielettömiin mittoihin, ellei sitä tukahduteta säännöillä ja rajoituksilla. Meillä lapsen luovuuden esteenä ovat useimmiten perheen aikuisten pikkumaiset käsitykset siitä, millaista elämän tulisi olla. Jos lapsi on sitä mieltä että sohvaan piirtäminen olisi tosi jees, mutta sekä minä että puolisoni pidämme siitä enemmän yksivärisenä, turvaudumme demokratiaan. Kaksi vastaan yksi eli sohvaan ei piirretä. Piste.

Tilanteissa, joissa kolmevuotias haluaa ihan tosi paljon auttaa, ei demokratia auta. Tiedän että jos en ota Lupiinin apua vastaan nyt, on teini-ikäistä tyttöä turha patistaa kotitöihin edes viikkorahan menetyksen uhalla. Oli siis kyse kvanttifysiikasta tai tietokoneen korjaamisesta, lapsen avusta ei kieltäydytä. Piste

Pari viikkoa sitten ryhdyin puolalaisen leipälaukun tuunauspuuhiin. Kun Lupiini halusi osallistua, annoin käteen pesusienen ja vastuualueeksi olkanauhan metalliosien puhdistuksen ja kiillotuksen. 

Lapsityön ammattilaiselle metallinpuhdistus ei ollut temppu eikä mikään. Seuraavaksi tarkoituksenani oli ottaa esiin kangasvärit ja maalata laukkuun kivoja kuvioita, mutta Lupiini ilmaisi halukkuutensa auttaa siinäkin.

On hetkiä jolloin kasvatusteesit voi heittää roskakoriin ja tämä oli yksi niistä. Vastasin lapsen avuntarjoukseen painokkaasti kiitos ei, ja ehdotin korvaavaksi tekemiseksi oman paidan maalaamista. Ehdotukseeni suostuttiin.

Otin vaatekaapista puhtaahkon valkoisen t-paidan, jonka sisään sulloin lehtiroskiksesta ison pinon paperia. Peitettyäni olohuoneen maton sanomalehdellä ja viimekesäisellä piknikviltillä, puin Lupiinille Ikean hihallisen ruokalapun. Sitten ryhdyimme maalauspuuhiin.

Lupiini valitsi kysyttäessä väreiksi vaaleanpunaisen, keltaisen, mustan ja "toisen vaaleanpunaisen" Vaaleanpunaiset sekoitin itse punaisesta ja valkoisesta, keltainen ja musta löytyivät valmiina.

Sovimme että paita maalataan yksi väri kerrallaan. Assistenttina tehtävänäni oli avata purkkeja, pyyhkiä siveltimestä maaliklimppejä ja olla neuvomatta. Saattaa kuulostaa helpolta hommalta, mutta todellisuudessa se oli kaikkea muuta. Olisin halunnut kertoa että myös muualle kuin paidan helmaan voi maalata, ja että väriä voi ottaa pensseliin vähän vähemmänkin kuin kaiken minkä kerralla saa. Onnistuin kuitenkin pitämään suuni melko hyvin kiinni, ainakin aluksi.

– Kultaaa... Kaikkia värejä ei varmaan tarvitse laittaa siihen samaan kohtaan, eikö niin? Onkohan sitä väriä jo tarpeeksi iso kerros siinä yhdessä kohdassa? Onko se nyt valmis? Olisikohan se kuule jo valmis? Onko se nyt valmis? Mentäisiinkö kohta syömään ja vaikka kylpyyn? Haluaisitko Lupiini vähän rusinoita jos äiti hakisi niitä?

Myönnän, etten pystynyt pitämään kaikkea sisälläni, mutta yritin! Toivon etteivät varovaiset neuvoni vaikuttaneet kovin haitallisesti pienen taiteilijan luovaan prosessiin.

Tällainen siitä sitten tuli! Alareunaan tein taiteilijan puolesta signeerauksen, jonka blurrasin kuvasta pois. Muuten design on täysin Lupiinin omaa suunnittelua. Tässä kännykkäkuvassa paita on juuri valmistunut ja matkalla kuivumaan. 

Ai tuo musta kuvio? Joo. Illuminati tuli itsellekin ekana mieleen, mutta ei kiinnitetä siihen nyt huomiota, eihän? Tälle äidille riittää että teosta on vaikea ymmärtää, jolloin sen voi luokitella taiteeksi. 

Vaikka osa maalikerroksista lähti pesussa pois, niin kuin osasin odottaakin, paita on silti tosi hieno. Se sopii myös täydellisesti tekijänsä vaatekaappiin, niin kuin itsetehdyn vaatteen kuuluukin.

Maalaustilan suojaamiseen, maalaamiseen ja taitelijattaren pesuun meni aikaa noin tunti. Annoin Lupiinille kerrallaan yhden siveltimen sekä yhden maalipurkin, ja vahdin vieressä että väriä siveltiin ainoastaan sallittuihin kohteisiin.

Käyttämäni kangasvärit värit olen ostanut muistaakseni Sinellistä, ja niiden hinta oli vähän alle viisi euroa purkki. Toimivia kangasvärejä on saanut myös Tiimarista, josta saa tällä hetkellä kolme samaa tuotetta kahden hinnalla. Tässä projektissa oli käytössä neljää eri väriä, mutta myös vähemmällä määrällä olisi pärjännyt.

Vinkkejä:

• Valitse maalattavaksi vaate, joka on värjääntynyt tai haalistunut pesussa, tai jossa on pinttyneitä tahroja. Saat sille lisää käyttöaikaa.
• Värjää vaatteelle uusi pohjaväri ennen maalausta. Dylonin pesukonevärit eivät päästä parin ensimmäisen pesun jälkeen väriä ja pysyvät voimakkaina pitkään. Samaan koneelliseen mahtuu paljon  muutakin värjättävää.
• Kun järjestät maalaushetken kerhossa, päiväkodissa tai ystävien kesken, säästätte kangasvärien hankinnassa ja siivoaminenkin sujuu nopeammin.
• Värien lisäksi tarvitaan sivellin tai useampia. Värit ovat vesiliukoisia, joten väristä toiseen vaihdettaessa siveltimen voi huuhtoa ja pestä käsitiskiaineella.

Seuraavaa projektiani varten kävin viikonloppuna Hobby Pointissa. Askarteluliikkeissä käyminen on aina riski, sillä tarpeellisen hankinnan vuoksi saatan poistua kaupasta laukussani tuhat ei-niin-tarpeellista mutta inspiroivaa tarviketta. Tällä kerralla en ostanut mitään ylimääräistä, mutta haaveilen edelleen liikkeessä näkemästäni valkoisten kangasasioiden valikoimasta. Tarjolla oli hyllymetreittäin meikkipusseja, kangaskasseja, teepaitoja ja muita kangasväritaiteilussa käyttökelposia alustoja. Onneksi lähistöllä on kirppiksiä, joiden valikoimat ovat ihan yhtä laajat, kun malttaa vain penkoa hartaasti.

Lastenaskarteluviikkoa jatketaan vielä huomenna, jonka jälkeen palaan jälleen järkeviin ja fiksuihin aikuisten asioihin :)