Lastenaskarteluviikko – Sanakortit

Lapseni haluaa oppia lukemaan. Olen lukenut monen monta iltasatua pitäen kädessäni pientä pulleaa etusormea, kuljettaen sitä pitkin tekstirivejä. Niin ihanaa kuin se onkin, se on myös hieman vaivalloista, enkä jaksaisi "opettaa lukemaan" ainakaan joka ilta.

Viime keväänä törmäsin kirpputorilla Doman Glennin kirjaan Miten opetat pienen lapsesi lukemaan. Se kertoo työryhmästä, joka tutki aivovauriolasten kuntoutusta ja havaitsi, että monet heistä oppivat erilaisten menetelmien avulla lukemaan paljon aiemmin kuin terveet lapset keskimäärin. Pian työryhmä oppi, että myös terveet lapset voivat oppia lukemaan nuorempina kuin ennen on ajateltu. Tutkimukset kertovat että lapsen kielellinen oppimiskyky on parhaimmillaan alle 7-vuotiaana, ja Glennin mukaan lukutaidon oppiminen on alle kouluikäisenä helpompaa kuin koskaan sen jälkeen.

Jostain syystä varhaista lukutaitoa pidetään myös uhkana onnelliselle lapsuudelle. Tämän vuoksi kirjassa uhrataankin paljon tilaa erilaisten vastalauseiden kumoamiselle. Myös omassa lähipiirissäni idea lukutaidon opettelusta herätti muutamia vastalauseita. Varhaisesta lukutaidosta ei kuitenkaan tiedetä olevan mitään haittaa lapsen kehitykselle. Asia on pikemminkin päinvastoin. Opin itse lukemaan vuosia ennen kouluikää, ja omien kokemusteni perusteella olen Doman Glennin kanssa samaa mieltä siitä, että lukemaan oppimista ei tulisi estää, jos lapsi osoittaa siihen kiinnostusta.

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole valmentaa tai painostaa Lupiinia, vaan tarjota hänelle leluja ja työkaluja, joiden avulla itsenäinen lukemaan oppiminen on mahdollista.

Kirjan luettuani selasin aiheeseen liittyviä juttuja netistä, ja päädyin lopulta tekemään tällaiset hienot sanakortit. Näiden avulla lukutaidon pitäisi kehittyä lähes itsestään, kun lapsi oppii yhdistämään kirjoitetun sanan kortin merkitykseen. Tekstit kirjoitin tekstinkäsittelyohjelmalla ja kuvat etsin Googlen kuvahausta mustavalkoisina. Lopuksi printtasin sekä sanat että kuvat ja ryhdyin värittämään. Kortit olisi tietysti voinut tehdä tietokoneella alusta loppuun asti, mutta tein näitä kesällä ja värityskuvat oli helpompi ottaa mökille mukaan. 

Jos innostut tekemään omat sanakortit, kannattaa kuva-arkeista printata muutama ylimääräinen kopio ja antaa niitä lapselle väritettäväksi samalla kun värität itse "oikeita" kortteja. Näin me tehtiin, ja äidin askarteluprojektista tulikin kivaa yhteistä tekemistä. Samalla Lupiini kyseli tuhanteen kertaan miksi väritetään ja mitä väritetään, ja odotti lopulta innokkaana valmiita sanakortteja. Kun kuvia oli tarpeeksi, liimasin ne tekstien kanssa valkoisille kartonkikorteille. Kortit olivat hienot sellaisenaankin, mutta koska taloudestamme sattuu löytymään laminointikone, laitoimme kortteihin vielä muovipinnoitteen.

Valmiita kortteja olemme käyttäneet tähän mennessä mm. häikäisemään sukulaiset ja kaverit Lupiinin lukutaidolla. Ensin kerrotaan epäuskoisille vieraille että kaksivuotias lapsemme osaa lukea. Sen jälkeen pyydetään vierasta valitsemaan korttipakasta mikä tahansa kortti ja näytetään se lapselle. Kun lapsi "lukee" sanan oikein joka kerta, taputetaan käsiä ja ihmetellään millainen lapsinero sukuumme on oikein syntynyt.

Korttien avulla olemme myös leikkineet satuleikkiä, jossa valitaan kuvapuoli alaspäin olevasta pakasta 1-3 korttia ja kerrotaan sitten satu, joka sisältää kuvissa esiintyvät asiat. Aikuisena ja kovana höpöttäjänä selviän kolmen kortin sadusta leikiten, mutta Lupiini on toistaiseksi tyytynyt kertomaan yhdestä kortista kerrallaan tai tuomaan omiin satuihini yllättäviä käänteitä, joita kuunnellessa omat juonenkäänteeni alkavat tuntua yhtä tylsiltä kuin hesarin taloussivut. 

Tästä kuvasta näkyy hyvin, miltä kortit näyttävät läheltä katsottuna. Näissä ei onneksi ole tärkeintä tyyli, vaan tekeminen ja hauska yhdessäolo. 

Kortteja on tällä hetkellä valmiina n. 30, mutta väritettäviä kuvia ja sanoja on vielä jäljellä ainakin kaksinkertainen määrä. Kun Lupiini vähän kasvaa, sanakorteillekin löytyy uusia käyttötarkoituksia erilaisissa leikeissä. Jossain vaiheessa uusia kortteja voi tehdä vaikeimmillakin teemoilla, ottamalla esimerkiksi verbit mukaan.

Minkäisia ajatuksia pikkulasten lukemaan opettelu herättää sinussa? Opettaisitko oman lapsesi lukemaan jo leikki-ikäisenä, vai onko mielestäsi parempi antaa eskarin ja koulun huolehtia siitä?