Parveke ennen ja jälkeen, osa 1.

Viime kesänä onnistuin tekemään maailman rumimmasta parvekkeesta maailman kauneimman, tai ainakin oman maailmani. Muutimme pari kuukautta sitten ja kohta pääsen selvittämään uuden parvekkeen parissa, onko viherpeukaloni vielä tallella vai siirtynyt keskelle kämmentä pitkän talven aikana. Inspiraation lähteeksi kaivelin arkistoistani viimevuotisia kuvia.

Tästä tärähtäneestä, salamalla otetusta kuvasta saa hyvän kuvan edellisen parvekkeeni leväisestä kauheudesta . Ruma, pieni ja ankea parvekkeeni, jossa ei ollut edes kattoa, nyyh. Tänä talvena olin muualla erään ratkaisevan yön yli. Sen aikana myrsky ehti pyryttää lunta ikkunalaudan korkeudelle asti. En saanut parvekkeen ovea auki viikkoihin...

Parveke oli remontissa melkein koko kesäkuun ja kun vihdoin sain alkaa rakentamaan puutarhaa, oli monien kasvien osalta jo melkein liian myöhäistä. Eräänä päivänä mietin että käyttämättömän olohuoneen pöydän sijaan parvekkeelle sopisi pitkä penkki ja seuraavana päivänä löysin sellaisen taloyhtiön roskakatoksesta. Uskomatonta tuuria! Vuosi sitten penkki oli jo mukavan kulunut, mutta nyt se on mahtavan harmaa. Muistaessani voisin hioa lakan pois myös penkin jaloista, jotta harmaantumisen saisi käyntiin niissäkin.

Elokuussa parvekkeella näytti tältä. Takana näkyvä kurpitsa kukki ihanasti koko kesän, mutta tuotti sadoksi vain yhden, tennispallon kokoisen hedelmän, joka lopulta jäätyi ennen kuin ehdin valmistaa siitä mitään. Papusato oli runsaampi, ainakin pari-kolmesataa grammaa, eli tarpeeksi yhdelle aterialle. Rakastuin kurpitsan isoihin lehtiin ja pavun kasvuvoimaan ja aion kasvattaa niitä myös tänä kesänä. Saa nähdä tuleeko sadosta runsaampi, kun kurpitsan idättää sisätiloissa jo alkukeväästä. 

Uuden kotimme pihalla on oikea kaninkolo ja vintti on kuulemma oravien kerhotalo, joten parvekepupu ja -orava sopivat myös tähän asuntoon oikein hyvin.

Tämä oli viime kesän lempipaikkojani. Parvekebambi unohtui talveksi parvekkeelle ja lumitöitä tehdessäni lapioin siltä korvan irti. Tämän sydäntäraastavan tragedian vuoksi se jatkaa seikkailujaan luultavasti jollain uudenmaan kaatopaikoista ja meillä on tilaa uudelle yhdelle uudelle puutarhaeläimelle.

Takaisin nykyhetkeen, tai oikeastaan toukokuun alkuun. Puiset laatat olivat parvekkeella jo muuttaessamme ja kun nostin ne puhdistusta varten pois paikaltaan, huomasin heti miksi ne oli jätetty sinne. Lattian paksu maali halkeilee ja irtoaa isoina palasina ja näky on ilman laattoja kamala. Onneksi asumme vuokralla joten lattian kunnosta ei tarvitse huolehtia. Saattaa olla, että parin vuoden sisällä on edessä parvekeremontti, joten sitä suuremmalla syyllä keskityn vain tähän hetkeen.

Kävin pyytämässä pari trukkilavaa läheiseltä putkiremppatyömaalta ja ajattelin rakentaa niistä kasvatuslaatikon. Kun ryhdyin Ipun kanssa purkamaan lavaa osiin, huomasimme, ettei se käykään niin helposti kuin odotimme. Niiden suunnittelussa on ilmeisesti ajateltu enemmän kestävyyttä ja vähemmän kotinikkarin tarpeita. Muutaman hikisen yrityksen jälkeen päätin jättää koko homman sikseen ja tehdä lavoista jotain ihan muuta.

Tänä vuonna olin kaukaa viisas ja laitoin muutamia siemeniä itämään jo maalis-huhtikuussa. Toukokuussa ikkunalaudalla alkoi olla tungosta, kun erilaiset kasvit odottivat termisen kevään alkua ja sen myötä parvekkeelle pääsyä.

Lopulta koitti se päivä, kun käärimme hihat ja siirryimme ulos rakentamaan ja istuttamaan. Kuten viime vuonna, en nytkään halunnut sisustaa parveketta ostokamppeilla, joten mullan ja siemenien lisäksi käytimme rahaa vain ehdottoman tarpeelliseen, kuten taustalla näkyvään köynnösritilään. Sen lisäksi ostin kolme sinkkiämpäriä, pätkän metalliketjua ja jotain muita pikkujuttuja.

Saimme aikaiseksi mahtavan sekasotkun mutta niiden lisäksi parvekkeelle ilmestyi useita ruukkuja täynnä multaa ja siemeniä. Lupiini istutti rikkinäisiin kumisaappaisiinsa kukkasekoitusta. Minä ja Ipu kiinnitimme köynnösritilän, istutimme mahdollisimman paljon erilaisia siemeniä ja koitimme purkaa edellämainittuja trukkilavoja. Kuvan etualalla on myös hienosti esillä vaipparoskis, jota en älynnyt rajata ulos varmaan yhdestäkään tämän session kuvasta :) Se pitää siis esitellä, onhan tämä lifestyle-blogi: Kuvassa grafiitin ja saven värinen plastiikkinen conteneur, joka on ostettu Kannelmäen Prismasta. Odotan että saan Prismasta piakkoin yhteydenoton, jossa luvataan vuoden ilmaiset ostosreissut vastineeksi tästä hiennosta ja oma-aloitteisesta blogimainonnasta.

Kun siirryimme sisälle, jäi parvekkeelle tällainen näky. Pitkän penkin paikka ei mielestäni ole yhtään kiva. Parvekkeelle ei kuitenkaan paista aurinko kovin montaa tuntia ja ikkunan vieressä on kasveja ajatellen paras paikka. En halunnut myöskään rakentaa Lupiinille minkäänlaista kiipeilyreittiä jota pitkin on helppo hypätä alas.

Jos hyvin käy, tämä köynnösritilä kasvaa täyteen tavallisia ja ruusupapuja, eikä putoa alas koskaan.

Tämän yhden illan urakan jälkeen parveke jäi räävittömän sotkuiseen kuntoon pitkäksi aikaa, kunnes eräänä vapaapäivänä keksin vihdoinkin mihin käyttäisin molemmat trukkilavat. 

Ipu on ihana, eikä valita vaikka raahaan kotiin erilaisia asioita roskalavoilta ja -katoksista. Eräänä päivänä suihkukaappiimme oli ilmestynyt taas yksi trukkilava eikä Ipu edes kysynyt mitä aion siitä tehdä tai miksi se on suihkussa. En valita :) Ainoa kommentti koski sitä, miten kylppäri tuntuu ihan saunalta kun siellä tuoksuu märkä puu. 

Sahasin osan lavasta pois, kaivoin esiin pintaremontista ylijääneitä maaleja ja suojasin parvekelaatat.

Seuraavassa postauksessa esittelen mitä näistä lopulta tuli ja mitä parvekkeelle kuuluu nyt. Jos et ole ehtinyt perustaa omaa puutarhaasi, ja luulet että nyt on jo liian myöhäistä, niin pelko pois ja hihat heilumaan. Siemenpussien kyljessä näkyvät istutusajat ovat viitteellisiä ja tarkoitettu niille jotka havittelevat optimaalista satoa. Jos ostat siemenet puutarhaliikkeestä, henkilökunta osaa varmasti neuvoa mitä juuri nyt kannattaa istuttaa. Yrttejä, salaatteja ja kukkia voi käsittääkseni istuttaa läpi kasvukauden, eivätkä kasvit tarvitse kastelua ja lannoitusta kummempaa hoivaa. Käytän itse jauhemaista lannoitetta, jonka ostin vuosi sitten alle kympillä ja siitä on vielä ainakin puolet jäljellä. Sekin Prismasta :)

Viimevuotisesta parvekkeesta raportoin myös tässä postauksessa.