Sivut

23.4.2014

Kasvatuslaatikot kierrätyspuusta. Osa 2 – "Ei sitä huomaa kukaan"

Tämän jutun ensimmäisessä osassa kerroin, miten halkaisimme roskalavalta löytyneen puuarkun, ja nikkaroimme sen toisesta puolikkaasta kasvatuslaatikon parvekepuutarhaan. Toinen osa käsittelee yllättäen arkun toista puolikasta.

Ensimmäisen laatikon rakensimme kotona parvekkeella. Puutavaran loputtua pakkasimme lapsen, laatikot ja työkalut autoon, ja jatkoimme projektia kavereiden talon pihalla. Syy paikan vaihtoon oli kyseisen talon autotalliin aikaisemmin jättämäni kierrätyslaudat, joista piti päästä eroon.


Aikaisemmin päivällä, kun olimme saaneet ensimmäisen laatikon valmiiksi ja paikalleen, huomasimme että parvekkeen päätyseinällä ei ollutkaan tilaa kahdelle laatikolle. Eipä siinä mitään, ajattelimme. Toisesta laatikosta pitäisi vain tehdä vähän lyhyempi. Huolellinen suunnittelu olisi tässä vaiheessa kannattanut, mutta sen sijaan ryhdyimme heti tuumasta toimeen, ja sahasimme laatikonpuolikkaan vielä kertaalleen halki.

Ketään ei varmaan yllätä, jos kerron että tuollaisenaan laatikonpuolikkaanpuolikas ei oikein pysynyt muodossaan, tai edes kasassa. 


Lisähaasteita tarjosi kolmevuotias, joka lämpimästä illasta innostuneena säntäili ympäri pihaa kuin päätön kana. Päättömän kanan vahtiminen laatikkoa samalla rakentaen ei ollut kovin miellyttävää, joten annoin tytölle oman rakennusprojektin. 

Kiinnitin lautaan lyhyitä rimoja, ja hakkasin naulat alkuun, ettei niistä tarvinnut pitää kiinni. Ohjeeksi riitti erittäin painokkaasti lausuttu "Vasarasta pidetään sitten aina kahdella kädellä kiinni", ja homma pelitti hetken aikaa oikein hyvin.


Lupiinin touhutessa omiaan ryhdyimme rakennuspuuhiin, ja vaihdoimme samalla kuulumisia talon asukkaiden kanssa. Jossain vaiheessa teimme (minä tein) pari ajatusvirhettä ja ajauduimme tilanteeseen, jossa laatikon sisä- ja ulkopuolelle piti kiinnittää erilaisia tukilautoja.

Tarkkasilmäinen näkee kuvasta, missä meni vikaan. Jos et huomannut heti, kannattaa katsoa tarkemmin tuota aurinkoisempaa päätyä. Toisella puolella pitkän sivun alimmainen lauta tulee päätylaudan päälle ja toisella puolella alimmainen lauta on päädyn kanssa samassa tasossa.


Koska lähestyimme kovaa vauhtia ipanan nukkumaanmenoaikaa, päätimme että laatikko saa olla vino, kunhan se vain saadaan valmiiksi. Pieni apulaisemmekaan ei jaksanut enää keskittyä vasarointiin, vaan jatkoi päättömän heilumisen parissa kotiinlähtöön asti.


Aikaisemmin valmistuneen laatikon olimme ottaneet mukaan, koska optimisteina uskoimme, että ehtisimme hyvin sekä rakentaa laatikot, että maalata ne. Ei tietenkään ehditty, perussettiä.

Eikä sitä huomaa kukaan, ainakaan mun mielestä. Siis sitä että toinen laatikko on ihan vino. Ainoastaan jos katsoo sitä arvostelevin silmin, voi huomata jotain ihan pientä. Meille vino laatikko on kuitenkin yhtä tärkeä kuin suora.


Loppuun vielä terveiset parvekepupulta, joka oli mukana kyläilemässä. Hän putosi talvella parvekkeen ikkunalaudalta, ja menetti sen seurauksena toisen korvansa. Liimasin korvan heti takaisin, ja käärin sen ympärille sideharson varmistamaan, että korva luutuu liimautuu oikein. Otan harson pois vasta sitten, kun olen ihan varma että haava on parantunut kunnolla.


Nyt odotamme että kevät etenee ja sisällä kasvavat taimet voi siirtää parvekkeelle. Iso kiitos kommuunin pojille pihan lainasta, seurasta ja grilliherkuista. Erityiskiitokset Teemulle, joka jynssäsi pihalla olleen liukumäen liukukelpoiseksi, sekä Matille joka koelaski mäen ja toi virvokkeita.

Projektin ensimmäinen osa löytyy tämän linkin takaa: 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...