Ravintolapäivä ja Lasten festarit 2013 Töölönlahdella.

Sunnuntaina järjestettiin Ravintolapäivä, jota odotin tälläkin kerralla kuola valuen. Edellisenä Ravintolapäivänä emme lähteneet kauaksi kotoa, koska viereiseen puistoon lähes parvekkeemme alle oli pystytetty portugalilainen kahvila. Tarjolla oli monenlaisia makeita herkkuja, joita maistellessa kävimme naapureiden ja tuttujen kanssa läpi lähiseudun tapahtumia. Kahvi maksoi oman mukin tuojille vain 50 senttiä, joten tarkastettuamme ensin kiikareilla jonotilanteen, olimme paikalla ensimmäisten joukossa.

Viime vuoden elokuussa valinta osui kotikulmien sijaan kiinalaiseen pop up -ravintolaan, jonka herkulliset seesaminuudelit ja dumplingsit tarjoiltiin pohjois-tapiolalaisen kerrostalon rappukäytävästä käsin. Sateisen sään vuoksi jouduimme syömään aterian rappukäytävän ovella, pienen katoksen alla, mutta mielestäni Ravintolapäivän hienous löytyy juuri tällaisista kokemuksista. Ja kun ruokakin oli uskomattoman hyvää, kuluivat seuraavat päivät kiinalaisia reseptejä googlaillen.

Tänä vuonna valinta oli helppo, koska Töölönlahden puistossa järjestettiin samana päivänä Lasten Festarit, ja paikalle oli ilmoittautunut useita Ravintolapäivä-ravintoloita. Töölönlahden puisto on muutenkin yksi Helsingin mukavimpia paikkoja, eikä vähiten siitä syystä että lahden rannoilta löytyy kaksi suosikkikahvilaani. Jo ratikassa huomasimme että vaunukansaa oli liikkeellä sankoin joukoin...

Paikalle päästyämme huomasimme että moni muukin oli ajatellut lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Koko pieni festarialue oli täynnä vaunuja, lapsia ja aikuisia, ja tungosta oli välillä ahdistavuuteen saakka. En myöskään tiennyt etukäteen, että kaikki pisteet ja kojut olisivat kaupallisia. Tungos ja kaupallisuuskin olisi ollut vielä ihan ok, mutta kun suurimpaan osaan aktiviteeteista tuntui olevan kilometrien jonot, vierailimme vain niissä mihin pääsi jonottamatta, ja keskityimme sen jälkeen syömiseen. Temppurata, hyppynarut ja metrilaku taisivat riittää Lupiinillekin festareiksi vielä ihan hyvin.

Päivän paras juttu taisi kuitenkin olla lastenmusiikkiproduktio Ville ja Valle, eli UMO solistinaan Johanna Försti. Saimme Ipun kanssa kahvitella amfiteatterin penkeillä kaikessa rauhassa, kun Lupiini säntäsi bändin aloittaessa tanssilattialle salamaa nopeammin. Muutaman kappaleen jälkeen kelpasin itsekin tanssiseuraksi, tosin vain vähäksi aikaa.

Sitten tärkeimmän, eli Ravintolapäivän kimppuun. Heti Töölönlahdelle tultuamme söimme ensimmäisestä vastaantulevasta kojusta lohipiirakkaa ja salaattia, jotka oli valmistettu lähistöllä tuotetuista raaka-aineista. Seuraavaksi vastaan tuli aasialaista fuusiokeittiötä edustava ravintola Fusion By The Bay, jonka savustetulla possulla ja kimchillä täytetyt sliderit ja aasialainen vermisellikeitto olivat päivän parhaat sapuskat. 

Vermisellikeitto maistui vahvasti korianterilta, joka ei haitannut allekirjoittanutta tällä kertaa ollenkaan. Normaalisti siedän kyseistä yrttiä ainoastaan guacamolen mausteena, ja ainoastaan jos kokki on käyttänyt sitä maltillisesti. Keittoa oli tarjolla sekä possulla että tofulla, ja niiden lisäksi kulhosta löytyi ainakin chiliä, vermiselliä, seesaminsiemeniä, ituja sekä porkkanaa. Nautimme sliderit ja keiton rannassa, seuraten samalla jonkinlaista purjehduskilpailua.

Viimeinen ravintola, jossa vierailimme oli nimeltään Let's Happy Tempura. Tämä ihana pieni koju tarjoili friteerattuja vihanneksia tavalla, jonka japanilaiset oppivat 1500-luvulla portugalilaisilta. Suussasulavat vihannekset tarjottiin kiotolaisittain, eli sormisuolalla höystettynä. Näiden herkkujen valmistus ei ollut kovin nopeaa puuhaa, mutta jonottaessa oli hyvä tilaisuus jutella muiden ravintolan asiakkaiden kanssa, ottaa kuvia ja haistella tunnelmaa.

Oliko joku teistä Ravintolapäivässä tai oliko jollain oma ravintola? Mikä oli tämän vuoden herkullisin löytö?