And it's too late, baby, now it's too late...

Tämän postauksen kanssa nautittavaksi valitsin Carole Kingin kappaleen It's Too Late, jonka jälkeen laitan soimaan Peterin, Paulin ja Maryn version Pete Seegerin kappaleesta Where Have All The Flowers Gone. Sen jälkeen ripottelen tuhkaa päälleni ja vetäydyn kellariin häpeämään.


Missasin ne taas kerran, alppiruusupuiston kukat nimittäin. Lupasin itselleni pyhästi että käyn tänä vuonna vähintään kerran viikossa tarkistamassa kukkatilanteen. Totuus on kuitenkin se että ehdin toukokuun ja eilisen välillä puistoon vain kerran. Silloin ei kukkaloistosta ollut tietoakaan, kuten ei eilenkään. Muutamia kukkia näkyi siellä täällä, mutta suurin osa oli jo kuihtunut. Pahinta tässä on se, että asun puolentoista kilometrin päässä. Sen ei luulisi olevan liian pitkä matka...

Kuten aikaisemmin kerroin, puiston kukkaloisto on yleensä ollut parhaimmillaan juuri juhannusta edeltävällä viikolla, mutta tämä tieto ei pitänyt paikkaansa edelleenkään. Puuhkuja sen sijaan riitti ja oravia. Tulivat oikein lähelle ihmettelemään millainen luonnosta vieraantunut stadilaisurpo on tullut kameransa kanssa puistoon heilumaan, vaikka kukat kukkivat jo aikoja sitten.

No ehkä ensi vuonna, tai sitä seuraavana. En aio menettää toivoani!